Kuka hoitaa asioitasi, kun et itse siihen kykene?
Kuka hoitaa asioitasi, kun et itse siihen kykene?

Kuka hoitaa asioitasi, kun et itse siihen kykene?

Kuka tahansa voi joutua onnettomuuteen, saada infarktin tai vähitellen muistisairauden myötä menettää otteensa arkipäivän asioista. Silti vuokra tulisi maksaa, arjessa pitäisi pystyä tekemään hankintoja, ja välillä eteen tulee jokin isompikin taloudellinen päätös. Lisäksi jonkun tulisi tehdä puolestasi hoitoon liittyviä valintoja.

Heikentyneen terveydentilan aiheuttamaan toimintakyvyn alenemiseen voi varautua edunvalvontavaltuutuksella. Sitä suositellaan periaatteessa aivan kaikille iästä riippumatta. Edunvalvontavaltuutuksessa voit itse nimetä henkilön, jolla annat oikeuden tehdä itseäsi koskevia päätöksiä.

Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta sitten, kun lääkäri on kirjoittanut toimintakyvystäsi lääkärinlausunnon. Valtuutettu vie edunvalvontavaltuutuksen ja lääkärinlausunnon maistraattiin, joka vahvistaa valtuutuksen.

– Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ei tarkoita holhoukseen joutumista. Joillakin on asenne että "en halua holhoukseen", sanoo vanhuusoikeuden yliopistotutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Itä-Suomen yliopistosta.

Jos kyky hoitaa omia asioita säilyy elämän loppuun asti, tehtyä edunvalvontavaltuutusta ei oteta käyttöön lainkaan.

Edunvalvontavaltuutuksen teko kannattaa, sillä sen avulla asioiden hoito sujuu omien toiveiden ja määräysten mukaisesti sekä mahdollisimman helposti, joustavasti ja kuitenkin luotettavasti. Edunvalvontavaltuutuksen laatimisella on mahdollista välttää edunvalvojan määrääminen.

Nämä kaksi kovin samankuuloista järjestelyä, edunvalvontavaltuutus ja edunvalvoja, eroavat toisistaan selvästi. Edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttaja eli päämies päättää itse etukäteen, kenet valtuuttaa hoitamaan asioitaan toimintakyvyttömyyden koittaessa. Edunvalvonnassa taas tuomioistuin tai maistraatti määrää edunvalvojaksi jonkun valvottavan omaisen tai yleisen edunvalvojan.

Edunvalvontavaltuutuksen voimaan saattaminen myös kestää selvästi lyhyemmän aikaa kuin edunvalvojan saaminen. Lisäksi edunvalvojan järjestäminen on yleensä myös kalliimpaa, ja maistraatti valvoo sitä tiukemmin.

– Edunvalvonta on paljon byrokraattisempaa, ja edunvalvojan määrääminen on viimesijainen keino. Edunvalvontavaltuutuksen ja edunvalvonnan eroja ei kuitenkaan tunneta tarpeeksi hyvin, se menee sekaisin niin ammattilaisilla, kuten juristeilla ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla kuin maallikoillakin, Mäki-Petäjä-Leinonen kertoo.

Edunvalvontavaltuutus tulee olla tehty oikein ja kirjallisena. Se voi olla pelkät minimivaatimukset täyttävä asiakirja tai sisältää erilaisia yksilöllisiä määräyksiä. Edunvalvontavaltuutus on mahdollista laatia itsenäisesti, mutta asiantuntijan apua suositellaan. Asiantuntijoina toimivat esimerkiksi oikeusaputoimisto, pankkien lakimiehet tai asianajo- ja lakiasiaintoimistot.

– Itse on mahdollista tehdä esimerkiksi niin sanottu karvalakkimalli edunvalvontavaltuutuksesta, jossa valtuutetaan hoitamaan kaikkia taloutta ja henkilöä koskevia asioita. Netistä löytyy tähän malleja. On kuitenkin suositeltavaa perehtyä asiaan riittävästi ja tarvittaessa kääntyä asiantuntijan puoleen. Valtuutusta on mahdollista räätälöidä monin tavoin, joista on hyvä olla tietoinen, Mäki-Petäjä-Leinonen toteaa.

Valtuutetuksi kannattaa valita henkilö, jota kohtaan tuntee erityistä luottamusta. Usein tehtävään valitaan lähisukulainen, kuten aviopuoliso tai lapsi, mutta valtuutettu voi olla myös vaikkapa ystävä. Valtuutetulta tulee kysyä suullisesti suostumus tehtävään.

Varsinaisen edunvalvontavaltuutetun lisäksi voi olla hyvä nimetä varahenkilöitä eli varavaltuutettuja ja toissijaisia valtuutettuja. Toissijainen valtuutettu on tarpeen, jos ensisijainen valtuutettu tulee pysyvästi kykenemättömäksi toimimaan edunvalvontavaltuutettuna tai ei haluakaan ottaa tehtävää vastaan.
Varavaltuutettu on taas tarpeen silloin, kun ensisijainen valtuutettu on tilapäisesti kykenemätön hoitamaan asioita. Lisäksi voi olla hyvä nimetä perheen ulkopuolinen varavaltuutettu perinnönjaon tai lahjojen antamisen kaltaisiin tilanteisiin, joissa perheeseen kuuluva valtuutettu on itse esteellinen.

– Tiettyjen asioiden hoitamisen voi nimetä tietylle valtuutetulle tai määrätä, että tietyn asian päättämiseen tarvitaan useamman valtuutetun lupa. Kannattaa kuitenkin pyrkiä välttämään tulkintaepäselvyyksiä ja sitä, että asioista huolehtiminen käy liian vaikeaksi.

Edunvalvontavaltuutuksen allekirjoittamisesta ja todistajista on tarkat määräykset, joita tulee noudattaa – muuten koko valtuutus voi jäädä käyttökelvottomaksi.

Valtuuttaja itse allekirjoittaa edunvalvontavaltuutuksen. Valtuutetun allekirjoitusta siihen ei tarvita. Allekirjoittamista pitää olla todistamassa kaksi esteetöntä todistajaa, jotka eivät ole lähisukulaisia. Näin ollen esimerkiksi naapuri, ystävä tai työtoveri voivat olla sopivia todistajia. Myös he allekirjoittavat edunvalvontavaltuutuksen.

Edunvalvontavaltuutus suositellaan annettavaksi säilytykseen valtuutetulle. Sitä voidaan myös tehdä vaikkapa kaksi alkuperäistä allekirjoitettua kappaletta, joista toista säilytetään valtuuttajan ja toista valtuutetun luona.

Joka tapauksessa asiakirjan on tärkeä olla valtuutetun saatavilla helposti, jotta sen voi toimittaa tarvittaessa maistraattiin vahvistettavaksi lääkärinlausunnon kanssa tilanteessa, jolloin valtuuttajan toimintakyky on selvästi heikentynyt.

Ennen kuin edunvalvontavaltuutus on vahvistettu, sen voi milloin tahansa perua. Edunvalvontavaltuutuksen peruuttaminen tapahtuu yleensä siten, että valtuuttaja ottaa tekemänsä valtuutuksen takaisin ja hävittää sen tai pyytää valtuutettua sen hävittämään.

Kun edunvalvontavaltuutus on vahvistettu, valtuutetun velvollisuutena on hoitaa tehtäväänsä huolellisesti, kuultava valtuuttajan mielipidettä valtuuttajan terveydentilan sen salliessa ja pidettävä salassa tehtävässään saamansa tiedot.

Lisäksi valtuutuksen vahvistamishetkellä valtuutetun tulee laatia maistraatille luettelo päämiehen omaisuudesta.

Edunvalvontavaltuutettujen tukena toimii Suomen edunvalvontavaltuutusyhdistys ry. Yhdistyksen sihteeri lakimies Vesa Anttila arvioi, että edunvalvontavaltuutuksia ovat laatineet kymmenet tuhannet suomalaiset, enintään kuitenkin 100 000 suomalaista. Tätä voi suhteuttaa vaikkapa muistisairaiden määrään, joka on arviolta 193 000 ihmistä.

Muistiliiton kotisivuilta löytyy Miten turvaan tahtoni toteutumisen? Opas oikeudelliseen ennakointiin >>

Teksti: Veera Saloheimo
Kuva: Kuva-nyblin

Jaa uutinen

Kommentoi