Kuntoutuksen edelläkävijän vaiheet kansien väliin
Kuntoutuksen edelläkävijän vaiheet kansien väliin

Kuntoutuksen edelläkävijän vaiheet kansien väliin

Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskus aloitti toimintansa vuonna 1953. Nykyisin Validia Kuntoutus Helsingin nimellä toimivasta kuntoutuslaitoksesta on valmistumassa historiateos. Valmistumassa oleva Käpylän kuntoutuskeskuksen historiikki julkaistaan tammikuussa, jolloin se juhlistaa sopivasti Invalidiliiton 80-vuotisjuhlavuotta.

Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien Invalidiliiton edeltäjä Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien liitto oli harkinnut kuntouttamislaitoksen perustamista. Sodan jälkeen tarve kuntoutukselle oli maassa suuri. Kuitenkin vasta 1950-luvun alussa maailmalla riehuneet polioepidemiat johtivat perustamispäätökseen. Vuonna 1953 sai alkunsa Käpylän Kuntouttamislaitos.

Laitoksen alkuvuosina polio- eli lapsihalvauspotilaat olivat suurin kuntoutujaryhmä.

– Lasten hoitaminen vaatii omia erityistaitoja henkilökunnalta. Kuntouttamislaitoksessa oli jopa oma kansakoulu lapsille, kertoo Käpylän kuntoutuskeskuksen historiateoksen kirjoittanut tutkija Mikko Laakso.

Polioon kehitetty rokote vähensi vajaassa vuosikymmenessä sairastuneiden määrää tehokkaasti. Potilaspaikat eivät kuitenkaan jääneet tyhjiksi, sillä kohonnut elintaso oli lisännyt selvästi autoilun suosiota. Kehittymättömän liikennekulttuurin takia onnettomuudet olivat yleisiä.

Nyt tyypillinen kuntoutuja oli nuori mies, jolla oli auto-onnettomuudessa tai väkivallan seurauksena syntynyt aivo- tai selkäydinvamma. Kuntouttamislaitoksen perustamisesta saakka kuntoutusta oli annettu myös hemipleegikoille eli aivoverenkiertohäiriöpotilaille, jotka yleensä ovat iäkkäämpiä.

Käpylän Kuntouttamislaitoksen tilat Helsingin Koskelantiellä oli kehitetty alkujaan vastaamaan poliopotilaiden tarpeisiin. Vuonna 1969 valmistui erityisesti parapleegikkoja palveleva laajennusosa.

Vuonna 1977 laitoksen nimi vaihtui Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskukseksi.

1980- ja -90-luvulle tultaessa Koskelantien tilat alkoivat käydä kuluneiksi ja rapistuneiksi. Kuntoutujat ja henkilöstö kärsivät ahtaudesta, vesivahingoista ja homeongelmista.

Lopulta vuonna 2002 valmistui Helsingin Nordenskiöldinkadulle Synapsia-talo, jossa edelleenkin nykyinen Validia Kuntoutus Helsinki toimii. Muutos entiseen oli suuri.

Kuntoutujat saivat huomattavaa apua

Alusta lähtien Käpylän kuntoutuskeskuksessa ohjenuorana on ollut kuntoutujan yksilöllinen huomioiminen ja omatoimisuuteen kannustaminen. Kuntoutuja on kohdattu yksilönä, jonka tulevaisuudelle on pyritty luomaan mahdollisimman hyvät eväät.

Käpylän varhaisina vuosina pääsy ammattimaisen kuntoutuksen piiriin peruskuntoutusjaksolle merkitsi usein merkittävää elämänlaadun parannusta. Kotikunnissaan moni vammautunut oli sijoitettu hoidollisesti varsin sopimattomiin paikkoihin, kuten kunnalliskoteihin vanhusten joukkoon.
Vertaistuki oli tärkeää myös vammaan liittyvän häpeän ja stigman vähentämiseksi.

Käpylän kuntoutuskeskuksessa on otettu huomioon myös omaiset ja ajateltu sitä vaihetta, jolloin kuntoutuja siirtyy kuntoutusjaksolta kotiin. Fysio- ja toimintaterapeutit ovat käyneet kuntoutujien kotona suunnittelemassa tarvittavia muutostöitä.

Tiivis hoitosuhde vallitsi pitkään

Ainakin 1980-luvulle saakka kuntoutujien hoitojaksot olivat varsin pitkiä, sillä peruskuntoutusjaksot olivat jopa 6-12 kuukauden mittaisia. Kuntoutujat ja henkilökunta tutustuivatkin toisiinsa hyvin. Ilmapiiri kuntoutuskeskuksessa oli aina hyvä, ja sitä kutsuttiin “Käpylän hengeksi”.

Myöhemmin hoitojaksot ovat lyhentyneet ja henkilöstön vaihtuvuus on lisääntynyt. Osin kyse on kuntoutuksen tehostumisesta.

– Kuntoutuksessa päästään nykyään nopeammin liikkeelle. Aiemmin Käpylään tuli potilaita, jotka eivät kyenneet istumaan. Toisaalta hoitojaksojen lyhenemisessä on kyse taloudellisuuden ja tehokkuuden paineesta, Mikko Laakso toteaa.

Alkutaipaleellaan Käpylän kuntoutuslaitos kokosi kuntoutujia valtakunnallisesti, mutta vuosituhannen vaihteessa yleistynyt terveydenhuollon kilpailutuskäytäntö on tuonut kuntoutuslaitokselle kilpailijoita.

Uusia ammattiryhmiä kehittyi

Käpylän kuntoutuskeskuksessa on aina ollut kuntoutusalan huippuasiantuntemusta. Toimintatapana on alusta lähtien ollut moniammatillisuus. Käpylässä on aina tehty kansainvälistä yhteistyötä ja käyty opintomatkoilla.

– Käpylästä tehtiin ulkomaille opintomatkoja, kunnes jossain vaiheessa huomattiin, että kaikkea ei tehdäkään siellä paremmin, jolloin virta kääntyi ulkomailta Käpylään. Hoidon taso on korkea, ja resurssipula on ollut ainoa ajoittain rajoittava tekijä, Laakso kuvaa.

Käpylässä on tehty myös merkittävää kuntoutusalan tutkimusta. Asiantuntijoiden ja kuntoutujien arvostusta on kerännyt muun muassa 1990-luvulla kehitetty aivovammakuntoutujien moniammatillinen INSURE-ohjelma.

Teksti: Veera Saloheimo

Kuvateksti: Toimintaterapeutti Leena Alajoki ohjaa tetrapleegikon pukeutumisharjoitusta, jossa käytetään apuvälineenä lenkkiremmiä. Käpylän vuodeosasto vuonna 1985.

Jaa uutinen