Autoileva turistikin viihtyy Tallinnassa
Autoileva turistikin viihtyy Tallinnassa

Autoileva turistikin viihtyy Tallinnassa

Koska matkustan paljon työni puolesta, laukun pakkaaminen ei tuota vaikeuksia; molemmille päiville vaatekerta, hammasharja, dödö ja jotain lämmintä. Bilekuteille ei taida olla perhematkalla tarvetta. Sähköpyörätuolin laturi saisi olla kevytkantoisempi, ja henkilönostimista voitaisiin totisesti tehdä katu-uskottavampia!

Pakettimatkoille lähteminen on pyörätuolinkäyttäjille haasteellista, sillä monet pitkänmatkan bussit ovat yhä esteellisiä. OnniBus on odotettu positiivinen poikkeus, mutta se ei taida vielä toistaiseksi liikennöidä Tallinnaan. Niinpä päätämme lähteä kahdella autolla Tampereelta, ja ottaa autot matkaan. Lahden ylittäminen pika-aluksilla vie kaksi tuntia, ja oma auto helpottaa navigointia määränpäässä.

Ikuisuuskysymys on henkilökohtaisen avustajan ja perhematkailun yhteensovittaminen. Oma avustaja on itsenäisen elämän tae, mahdollisuus mennä nukkumaan silloin kun huvittaa, langeta herkkuihin ylimmällä hyllyllä ja tehdä omia valintoja.

Toisaalta taas lapsuuden perhe, tärkeimmät ihmiset, joilta olen koko elämäni saanut apua, ovat tottuneet minuun ja tarpeisiini. Ehkä avustaja jollain tavalla rikkoisi perheen ekosysteemiä. Ehkä ei. Samaa pähkäilen usein juhlapyhinä.

Jännitystä autokannella

Autokaistalla Länsisatamassa alkaa jännittää. Mitä jos en osaakaan ajaa oikeaan kohtaan autokannella? Entä jos autoni perään parkkeerataan, enkä pääse ulos autosta. Entä jos luiska laivaan on liian jyrkkä?

Matkustaja-autolautta Megastar murtaa myönteisesti ennakkoluuloni! Kulku autokannelta kerroksiin on täysin esteetön. Check-inissä saan autoni tuulilasille pyörätuolitunnuksen, jonka perusteella minut ohjataan pyörätuolipaikalle, aivan hissin viereen.

Myös paluulautta Starilla homma sujuu lähes ongelmitta. Ainoastaan molemminpuolinen luiska laivaan on hieman liian korkea suhteessa tuolini maavaraan. Loistavan buffetin jälkeinen mielikuva Jänön ovelle juuttuneesta, hunajalle antautuneesta Nalle Puhista ehtii käydä verkkokalvolla.

Onneksi laivamies huomaa tilanteen ja kiiruhtaa pian auttamaan. Avuliaisuus onkin leimallista laivayhtiöille – oltiinpa sitten ravintolassa, infossa, taxfreessä tai autokannella!

Monta tapaa matkata

Matkailu ilman tarkkaa suunnitelmaa tuntuu omalta, mutta kiireen selässä tällaiseen ei ole varaa. Iloitsen, että olemme tällä kertaa päättäneet jäädä Tallinnaan yöksi. Kuuden tunnin pikavisiitit ovat osoittautuneet aina liian tiukoiksi. Uudessa ja vanhassakin kohteessa haluan nähdä jotain omaleimaista – en pelkkää turismia ja ulkokultaa. Tallinnassa olen käynyt kymmeniä kertoja, joten vanhat hyvät muistot poluttavat päivää.

Auton kanssa matkaamisessa on omat mukavuutensa. Kenenkään ei tarvitse roudata nostolaitettani pitkiä kävelysiltoja. Lisäksi vältämme väentungoksessa seisoskelun (tai istuskelun) ja tervetulokuvauksen.

Tallinnassa ajaminen tuntuu helpolta ja rauhalliselta, jos vertaa vaikka Tukholmaan.

Ensimmäinen kohteemme on Balti Jaam Torg. Baltialainen tori, joka sijaitsee Tallinnan päärautatieaseman yhteydessä, noin kolmen kilometrin päässä satamasta. Asemalta lähtee junia Narvaan, Viljandiin, Tarttoon, Pärnuun ja aina Moskovaan saakka, mutta mikään moderni eurooppalainen ilmestys asemarakennus ei ole. ”Enemmänkin neuvostoaikainen hirvitys”, kuvaillaan eräällä nettisivulla.

Torilla on hiljaista. Pienet kojut notkuvat tavaroista: vaatteita, karkkeja, saapikkaita, sytkäreitä, värikkäitä huiveja ja mitä käsittämättömämpiä hintalappuja. Laadukkaat rintaliivit viisi euroa, sukat 40 senttiä, laukut ja korut kahdesta eurosta ylöspäin ja tuoreet aprikoosit! Joka naisen unelma!

Mistähän torilla työskentelevät myyjättäret unelmoivat? Tuottoisasta päivästä? Lämpimästä ruuasta? Lomaviikosta etelässä? Tuntuu kuin olisin nähnyt nämä samat ystävälliset naiset, ja tismalleen samat tavarat viisi vuotta sitten, kun viimeksi vierailin tällä torilla.

Suunnitelmallisuus kannattaa

Kolme tuntia vierähtää toreillen, jonka jälkeen ilta jatkuu poreillen! Majoitumme Tallink Conference & Spa -hotellissa. Esteetön huone on kylpyammetta lukuun ottamatta toimiva. Itse kylpyläosastolta löytyisi kyllä suihkutuoleja, mutta uima-altaisiin ei ole luiskia tai nostolaitteita. Muun perheen saunotellessa jään mielelläni huoneeseen hengähtämään ja kartoittamaan ravintolavaihtoehtoja.

Kun matkataan moninaisella porukalla, pelkkä fyysisen esteettömyyden huomioiminen ei riitä. Yhtä tärkeää on paikan saavutettavuus: jaksavatko kaikki kävellä? Saako ravintolasta laadukasta kasvisruokaa? Häiritseekö kovalla soiva musiikki seurustelua? Kiinnostavatko kansainväliset ketjut vai maan omaa ruokakulttuuria vaaliva paikallinen? Suositeltavaa on selvittää myös aukioloajat.

Lähempänä iltayhdeksää astumme Tallinnan yöhön. Hotellivirkailija on yrittänyt soittaa invataksin, mutta kaupungin ainoa invataksifirma lopettaa ajamisen ennen kahdeksaa. Ilta viilenee ja tuuli puree niskaa. Miten juuri tänään, tärkeänä juhlapäivänä, vastaamme tulee pelkkiä pihvipaikkoja, korkeita portaita ja keittiöitä, jotka sulkeutuvat ennen ajatusta?

Erilainen ilta

Jäljelle jää juhlaillallinen Viru-hotellin Amarillossa. Nälkäkiukkuista kinasteluamme katsotaan. Muutumme oudoksi erityisperheeksi, ainakin siihen asti, kunnes kaikki saavat ruokaa.

– Mennäänkö Virun yökerhoon danssaamaan, ehdotan, täynnä virtaa. Ehdotukseni ei saa kannatusta. Perheparlamentti suuntautuu nukkumaan.
Laivojen yökerhot, tanssilattiaa myöten, ovat ihanan helppokulkuisia! Laivalla kukaan ei tipu joukosta, kun menomestaa vaihdetaan. Viimeksi helmikuussa osallistuin suurelle suomenruotsalaisten risteilylle: ”Sommartiden hej hej, sommartiden!”

Sinänsä seminaarin pitäminen laivalla ei aina ole se yhdenvertaisin vaihtoehto. Mietitäänpä vaikka matkapahoinvoijia tai absolutisteja. Lisäksi laivoissa on vain muutama pyörätuolinkäyttäjälle soveltuva hytti. Monet halukkaat saattavat jäädä rannalle pelkän toimintakykynsä takia. Joskus tilanne on ratkaistu järjestämällä esteetöntä lisämajoitusta maihin. Koska maihinnousu on vain tiettyyn aikaan, saattavat illan bileet – se sykähdyttävin osuus reissusta – jäädä kokematta.

Naisten juttuja

– Sina iso nainen. Tama hjuva Sinulle, mainostaa virolaisnainen hamekojulla. Monet osaavat suomea ja puhuttelevat sopivassa koossa. Sataman läheiset marketit ovat vähän liiankin esteettömiä. Kaupat jos toisetkin syntyvät, ja jämäkkyyttä koetellaan.

Siskoni löytää hotellin viereisestä rakennuksesta kelpohintaisen kauneushoitolan. Vanilla Sky -hoitola sijaitsee Sadamarketin kakkoskerroksessa, sinne pääsee kätevästi hissillä. Kynnet kauniiksi, ja paluumatka voi alkaa! Taxfreet on nähty ja koettu. En tarvitse mitään. Paitsi ehkä vähän suklaata, ja kivasti flirttailevia laivapoikia.

Teksti Milla Ilonen
Kuva Fleur Wilson

Jaa uutinen